Into Something New - 2008
Imperiumi 08/09 - demo of the month (4+/5)
Inferno 10/08
Stalkermusic 05/08
Desibeli.net 05/08
Mikseri.net 04/08 (Into Something New - song of the month)
Imperiumi 08/09 back to top
Koukeroisen omaperäisellä otteella ahdistusmetalliaan vääntävä Joint Depression on lähettänyt viime vuosien aikana arvostelupöydälleni tukun hyvätasoisia demoäänitteitä. Traagisten tapahtumien johdosta trioksi kaventunut alakulopartio soi uudella Into Something New -omakustannelevyllä ehkä lohduttomampana kuin koskaan aikaisemmin.
Musikaalisesti Joint Depression edesottamukset eivät ole suuremmin edellistuotosten ajoista muuttuneet, sillä materiaalissa on edelleen havaittavissa vaikutteita aina Alice In Chainsista Toolin kautta jopa melankolisempaan Therapy-tuotantoon saakka. Into Something New on edellistä massiivista 17 biisin Savage Infinity -kokopitkää tasaisempi kokonaisuus, sillä suoranaiset täytebiisit loistavat poissaolollaan.
Joint Depressionin uusin hengentuotos paljastuu pitkäaikaiseksi kuuntelunautinnoksi, sillä monikerroksiset biisit vaativat useita kuuntelukertoja täysin auetakseen. Orkesterin tunnelmanhallinta ansaitsee erityismaininnan, sillä koko tuotoksen ajan mielenrauhan murskaava lohduttomuus riisuu kuuntelijat kaikista positiivisista ajatuksista. Kuin pisteeksi i:in päälle on äänitteen loppuun onj coveroitu Led Zeppelinin legendaarinen Kasmir, joka täydentää muutenkin moniuloitteista kärsimysnäytelmää.
04.08.2009, Olli Rinnekangas
4+/5
Inferno 10/08 back to top
Joint Depression seikkailee kiemurrellen jonkinlaisessa jälkigrungemaisemassa, eikä käy valittaminen. Kun bändin ikä on jo yli kymmenen vuotta ja takana julkaisua jos jonkinmoista, olisikin jo toivotonta, jollei linjaa olisi löytynyt eikä bändi olisi soitannollisesti hitsautunut. Porukka sotkee koukeroihinsa sopivasti tunnelmia ja melodioita, jotta biisit tarttuvat vaitatta. Herää kuitenkin kysymys, voiko suomalaisuus olla esteenä isompaan etenemiseen tässä vaikeassa lajissa?
Aadolf Virtanen
Stalkermusic 05/08 back to top
Joint Depression on uransa aikana ehtinyt tuottaa jo erittäin kunnioitettavan määrän musiikkia. Bändillä on useita demoja, omakustanne-debyyttialbumi sekä vuosien historia takanaan kertomassa omaa synkissä sävelissä kulkevaa tarinaansa. Into Something New on Joint Depressionin toinen omakustannealbumi, jossa soivat raskaat alakuloiset kitarariffit ja laulaja-kitaristi Antti Karhu tulkitsee kappaleet puhtaasti laulamalla. Hänen äänensä tuntuukin sopivan vallan mainiosti tällaiseen musiikkiin, jossa ahdistus ja painostava tunnelma ovat ennemminkin sääntö kuin poikkeus.
Into Something New sisältää kymmenen kappaletta, joiden alakuloinen tunnelma sisältää vahvoja vivahteita sekä tunnelmia Katatonian kaltaisien bändien musiikillisesta ilmaisusta. Levy aloitetaan Last Memoryksi nimetyllä kappaleella, joka antaa selkeän kuvan yhtyeen tarjoamasta materiaalista. Kuulijaa kuljetetaan eteenpäin varsin keskitempoisissa rytmeissä, puhtaita kitaroita yhdistellen raskaampiin kitariffeihin. Kaikki kymmenen kappaletta luovat melkoisen hyvän kokonaisuuden, tosin tietynlainen kappaleiden keskenäinen tasaisuus hieman häiritsee välillä. Levyn parhaimmistoon kuitenkin kuuluu ylivoimaisesti nimikkoraita Into Something New sekä levyn loppupäästä löytyvä Implanted.
Joint Depression kuulostaa todella paljon omalta itseltään. Suomesta on vaikea lähteä etsimään täysin samanlaista yhtyettä, joka ainakaan näin tyylikkäästi ja vakuuttavasti onnistuu ilmaisemaa ahdistuksen keskeltä huokuvaa painostavaa ja alakuloista tunnelmaa. Into Something New vakuuttaa kuulijan hyvällä materiaalilla ja kappaleiden mielenkiintoisuudella. Seuraavalta tuotokselta sopiikin odottaa jo melko paljon, katsotaanpa siis millaisin alakuloisuuden sävelin Joint Depression seuraavan kerran musiikkiaan julkaisee.
4/5
Mikko Ojala
Desibeli.net 05/08 back to top
Joint Depression on julkaissut uransa aikana monta laadukasta omakustannetta, jotka ovat ammentaneet voimansa tunteiden synkemmästä kirjosta. Eräänlaisena huipentumana tälle kehitykselle toimi reilu vuosi sitten ilmestynyt pitkäsoitto Savage Infinity, joka ynnäsi ryhmän uran turhankin massiivisesti. Vuosi 2008 ei ole ollut helppo yhtyeelle, joka viime vuoden lopulla kutistui traagisesti nelikosta kolmikoksi. Näissä surullisisa tunnelmissa muutaman biisin demosuunnitelma kasvoi lopulta kokonaiseksi albumiksi, jolla orkesteri purkaa jälleen synkkyyttä, joka on tällä kertaa henkilökohtaisempaa kuin koskaan.
Kuten niin monta kertaa aiemmin, myös JD:n kohdalla surutyö on saanut hanat aukeamaan kaikin tavoin. Yhdeksän raidan mittainen Into Something New tekeekin juuri sen, mitä saatteessa luvataan, sillä tällä kertaa ryhmä kärjistää kaiken sen, mikä tekee siitä uniikin. 90-luvun Alice In Chains kaiut sekä uuden vuosituhannen Tool vaikutteet sulautuvat luonnollisella tavalla yhdeksi jatkumoksi. Raskas metallinen jyräys ja kevyemmät elementit täydentävät toisiaan ja kokonaisuus on juuri oikean mittainen. Vihaiset Promise And Betrayal, Diry Little Secrets ja My Crime, sekä näitä selvästi rauhallisempi nimibiisi ovat kukin eläviä esimerkkejä siitä, kuinka JD osaa edelleen luoda toimivaa ja puhuttelevaa musiikkia. Bonusraidaksi sijoitettu Led Zeppelin laina Kasmir on puolestaan nähtävissä eräänlaisena hyvästinä menneille ajoille.
Pöytä pyyhittiin jo edellisellä albumilla tyhjäksi vanhoista kappaleista, joten Into Something New on monellakin tavoin tyystin uudenlainen kokonaisuus, jolla bändin vahvuudet on tiivistetty entistä selvemmin. Lyhyessä ajassa luotu materiaali ei kanna aivan koko matkaa, eikä yhtye ole päässyt vielä eroon lievästä yksipuisuudestaan, mutta tämä on silti lupaava alku uudelle elämälle.
4/5
Mika Roth