www.noise.fi 8/05
Mitäs helvettiä: demobändi, joka on päättänyt tehdä akustisia versioita vanhoista sähköisistä ralleistaan ja toteuttanut versiot loistavasti. Bändi kertoo saatekirjeessään päättäneensä kokeilla biisien toimivuutta akustisena, ja ainakin tältä suunnalta peukut nousevat ylöspäin. Alkuperäisiin biiseihin verrattuna akustisiin versioihin on lisätty viulua, rummut on tiputettu pois ja lisäksi sovituksia on hieman muokattu.
Tämä Unplugged-levy antaa kieltämättä bändistä nimeltä Joint Depression todella erilaisen kuvan kuin sähköinen esitys. Nämä uudet versioinnit ainakin todistavat sen, että bändillä tuntuu selkeästi olevan näkemystä tekemisessään - osataan nähdä myös sen ensimmäisen ajatuksen taakse ja kokeilla rohkeasti uutta ja yllättävää.
Suurimman eron alkuperäisen ja akustisen versioinnin välillä huomaa siinä, että äänessä on vain bändin naisjäsen Maria Liikanen. Liikasen ääni sopii kyllä melko täydellisesti näihin akustisiin versioihin. Sähköisellä puolella naisen ääni on ehkä hieman hentoinen. Alun perin on myös miesääntä kuultavissa, mutta onneksi se on leikattu näissä uusissa versioissa pois.
Bändi koveroi tällä levyllä myös paria esikuvaansa. Totta kai akustiset versiot on väännetty Toolin Forty-six & 2 -biisistä ja System of a Downin Aerials-kappaleesta. Toolin bändi nostaa suurimmaksi vaikuttajakseen, ja varsinkin tuossa sähköisessä tuotannossa vaikute on myös helposti nostettavissa esiin. Näissä kovereissakin bändi onnistuu jälleen erittäin hyvin. Aivan helpoimmasta päästä biisit eivät ole, joten jo onnistuminen niiden omaperäisessä versioinnissa on melkoinen saavutus.
Kokonaisuutena tämä Unplugged-levy on loistavaa tunnelmointia. Kun bändi on jättänyt metallisen otteen taka-alalle, niin pinnalle on pulpahtanut oikeasti kiinnostavaa kuunneltavaa. Jos tämä onnistutaan joskus siirtämään sähköiselle puolelle, niin luvassa on värisyttäviä tunnelmia. Toisaalta mistä minä tiedän bändin ambitioista. Ehkä tämä akustinen kokeilu innostaa bändin jatkamaan samalla linjalla. Onnea valitsemallanne tiellä, mikä se sitten ikinä onkin. Tämä kokeilu on joka tapauksessa pirun tyylikäs ja erittäin onnistunut.
5/5
Tero Kallio
www.imperiumi.net 6/05
Ahdistusmetallia soittava Joint Depression testailee nyt siipiensä kantavuutta akustisesti, rummut ja särökitarat ovat tällä kertaa jääneet nurkkaan pölyyntymään ja tilalle on tuotu roppakaupalla lisää tunnelmaa viulujen ja muiden akustisten soittimien avustuksella.
Unplugged -promodemo koostuu neljästä versiosta orkesterin vanhoista biisestä, mielenkiintoisista Tool- ja System of a Down -covereista ja yhdestä ennenjulkaisemattomasta kappaleesta. Bändin vanhat biisit toimivat hyvin myös akustisesti, sillä varsinkin nyt laulaja Maria Liikanen pääsee esittelemään täysillä monipuolista äänialaansa joka kantaa erinomaisesti tunnelmallisesta laulannasta aina särmikkäämpäänkin tulkintaan saakka. Cover-vedotkin taipuvat bändin käsittelyssä hyvin. Biiseihin on haettu alkuperäistä tunnelmaa unohtamatta siltikään bändin omaperäistä soittotyyliä. Uusi biisi on hieman mitäänsanomattomampi sävellykseltään, mutta laulajattaren vahvan tulkinnan avulla tämäkin biisi onnistuu kuulostamaan mukavalta kuuntelunautinnolta.
Joint Depressionin ratkaisu tehdä unplugged -tuotos on jo idealtaankin haastava ja hieman riskialtiskin, sillä hyvin helpolla tämäntyylinen projekti voi mennä etenkin metallibändin kohdalla aivan turhaksi rämpytykseksi, mutta JD suoriutuu projektista erinomaisin arvosanoin, sillä huomasin kuunnellessani biisien alkuperäisiä versioita, että usein unplugged-versiot kuulostivat jopa alkuperäisiä paremmilta hyvin hoidettujen laulutulkintoiden ja tunnelmallisen soitannon ansiosta. Täytyy taas kerran nostaa bändille hattua onnistuneesta lopputuloksesta.
4,5/5
Olli Rinnekangas, 27.06.2005
www.stalkermusic.com 7/05
Stalkerin puolestakin haastateltu Oululainen Joint depression on uutukaiselleen löytänyt uuden tavan ilmaista ahdistusta. Unplugged pitää sisällään vain ja ainostaan akustisia kappaleita, joista neljä ensimmäistä on yhtyeen vanhoja kappaleita uudelleen sovitettuina, joita seuraa coverit Toolilta ja System of a downilta, joista ensimmäinen lukeutuu bändin suurimmaksi vaikuttajaksi, sekä yhden täysin uuden kappaleen. Unpluggedilta löytyy myös neljän vanhan kappaleen alkuperäiset versiot, jotta uusien sovitusten eroja pääsee ahkera korva sitten analysoimaan. Masennushevi ja ahdistusmetalli ovat muuttuneet unpluggedilla akustiseen ahdistukseen ja varsin onnistunut kokeilu tämä on.
Tuotantopuoli on loistava. Akustiset kitarat ja basso ovat mukavan pehmeitä ja läheisen kuuloisia ja viulu kuulostaa vireiseltä, mikä demotason julkaisuissa on harvinaista herkkua. Laulaja tyttö Marian englannin lausuminen pistää välillä korvaan ikävästi, mutta laulu menee nuotilleen ja vuorottelee sopivasti mukavan kärsivän ja haikean melankolisen tulkinnan välillä. Ahdistus on siirtynyt akustisen tulkinnan myötä enemmän juuri tuonne melankolian ja kauneuden puolelle, mutta kylmiä väreitä tulee edelleenkin. Ensimmäiset neljä kappaletta toimivat loistavasti, Tool-coveri jättää vähän kylmäksi kun ei alkuperäinen versio ole tuttu, mutta SOAD coveri toimii hyvin. Bändi itse toteaa saatekirjeessä ”7 kappale on uusi, ehkä mitäänsanomattomin biisi meiltä” ja tältähän se ensin kuulosti, koska kappale oli täysin uutta materiaalia ja JD:n musiikki aukeaa ainakin itselleni vasta useamman kuuntelukerran jälkeen, mutta ei se kappale loppupeleissä mitäänsanomaton ollut, vain otti aikansa eikä aiheuttanut välitöntä tunnemyrskyä. Eri asia on miten kappale toimii tai toimisi perinteisemmällä ”Plugged”-toteutuksella.
Soitanta unpluggedilla huokuu ammattimaisuutta vaikka demotasolla edelleen liikutaankin. Äänimaailma on hiottu ja soitannallisesti ei tule virheitä, joten välillä pikkaisen turhankin kliiniseltä meinaa kuulostaa. Tämä ei haittaa kummemmin, onhan kyseessä akustinen kokeilu, jollaiseen pieni kliinisyys istuu hyvin ja palvelee levyn tarkoitustakin.
Tämän tason kokeilut ovat harvinaisia demotason bändeille, joten siitä suuri hatunnosto Joint depressionille ja onhan bändillä jo noin 15 vuotta takanaan, joten onhan se jo aikakin tehdä jotain repäisevää. Julkaisun kerrotaan olevan hyvin rajoitettu painos, vain ahdistuneimmille faneille, joten jos mielentilalääkkeesi sallivat ota yhteyttä alla olevaan mailiin ja perustele miksi olet ansainnut saada itsellesikin kappaleen unpluggedia.
4/5 Scythe