Rumba nro13/2001
Synkkäsävyistä, paikoin metallivaikutteista uuden polven rockmusiikkia. Aika vaikeasti määriteltävissä, mikä on hyvä asia. Laulun flegmaattisuus on tietoinen ja osin toimiva tyylikeino, mutta välillä se tekee kokonaisuudesta ponnettoman. Biiseissä on vaihtelevuutta ja hulluutta, mutta jokin toteutuksesta tekee lopputuloksesta hieman hajanaisen. Joint Depression tekee musiikkia, joka jää vaivaamaan mieltä ja saa palaamaan demon ääreen uudelleen, vaikka suoraan sanoen ensivaikutelma ei mielyttänyt minua ollenkaan. Kummallista, ärsyttävää, ehdottomasti mielenkiintoista. Tältä yhtyeeltä jää odottamaan uutta materiaalia.
+ : omaperäistä, tunteita herättävää, latautuneita biisejä.
- : hieman hajanainen kokonaisuus: Laulu on (joissakin paikoissa) toimimatonta.
soundmen.net/demoefekti 01
Joint Depression yhdistelee monenlaisia vaikutteita, ja bändin metallisulattamosta syntyy omaperäinen muotti. Kevyemmästä materiaalista huolimatta yhtyeen musiikki on hyvin painostavaa, synkkää ja ahdistavaa. Oikeastaan muuta kappaleista ei jää mieleen eikä kai ole tarkoituskaan. Biisien rakenteet pitävät huolen siitä, että vain ja ainoastaan fiilis tarttuu. Kymmenen vuoden ikäisellä bändillä on näkemystä ja kykyä toteuttaa visionsa, mutta Joint Depression ei ole missään määrin vielä valmis bändi. Bändi toimii kelvollisesti, mutta esittämisessä on vielä varaa tiukentaa otetta. Myös solistin ilmeisesti tahallisesti laiskaa fraseerausta olisi tarpeen napakoittaa, koska siten biisit saisivat vankempaa ryhtiä.