Osakolainen

***½ (3½/5)

arvostelija: Milja Seppälä
arvosteltu: numero #3/07

Depth Beyond One's (DBO): Ebb

DBO on viisihenkinen, varsin tuore oululainen hevahtavaa progerockia soittava kokoonpano. Vuonna 2006 DBO julkaisi varsin hyvät arvostelut saaneen demon Soledad in the gale ja jatkoa seurasi keväällä ilmestyneellä omakustanne ep:llä Ebb. Ebb sai huomiota radiossa pyörivässä metallimusiikki ohjelmassa Metalliliitossa, missä se valittiin maaliskuun kuukauden demoksi ja muutenkin poikien uusin ep on pääasiallisesti saanut kiitosta kriitikkojen suunnaltakin. DBOn musiikin sijoittaminen mihinkään tiukkoihin raameihin on vaikeaa ja lähes mahdotonta. Toisaalta tämä tuo uuden ulottuvuuden niin kuuntelijalle kuin varmaan muusikoillekin, kun musiikki ei ole sidottu tiukkoihin ja ahdistaviin kategorioihin. Vaikutteita on kuitenkin kuultavissa monesta eri musiikkityylistä. Bändi itse kuvaakin musiikkiaan "poukkoilevaksi metalliksi, josta voi löytää akustisia väliosia, funkkia, sambaa ja jopa jazz-vaikutteita. Eli varsin raikas tuulahdus niin oululaiseen kuin suomalaiseen musiikkiskeneen.

Ebb yllätti täysin. On vaikea käsittää, kuinka näinkin uusi ja kokematon yhtye kuulostaa jo niin valmiilta ja kuitenkin erittäin omaperäiseltä. Omakustanteen kolme biisiä ovat erittäin monipuolisia ja erityyppisiä. Biiseissä, kuten kunnon progeiluun kuuluu, haetaan rohkeasti uutta suuntaa hukkaamatta kuintenkin itse biisin ydintä, punaista lankaa. Tämä on aikamoinen saavutus nuorelta bändiltä ja kun otetaan huomioon, että musiikkigenrekään ei ole sieltä helpoimmasta päästä. Turhan usein progeilevat muusikon sortuvat liiallisen taitojen esittelyyn ja mielekkyys katoaa. Onneksi DBO ei sorru tähän, vaikka soittimien tekninen hallinta on pojilla hyvin hallussa. Poukkoileville ja monimuotoisille biiseille sielun tuo kuitenkin vokalistin autenttinen tulkinta. Vokaalit yhdistyvät hienosti kunkin kohdan tunnelmaan; synkkyys, haikeus, melankolia ja järjettömyys on käsin kosketeltavissa. Välillä kuitenkin biisit kasvoivat liian teatraalisiksi, vaikkakin hillitty dramaattisuus tuo hienoja vivahteita DBOn musiikkiin. Suurimman yllätyksen allekirjoittaneelle silti aiheuttivat venytetyt soolo-osiot. Soolojen suurimpana vihollisena en kuitenkaan tuskatunut Ebbin biisien soolokikkailuihin.

Tummanpuhuvia polkuja kulkeva Ebb laadukkaasti tuotettu ja saa odottamaan täyspitkää studio- albumia. Toivottavasti DBO osaa pitää kiinni omaperäisestään poukkoilevasta tyylistään kiinni hamaan loppuun asti.